eTandem –ryhmä KiVAKOn aloitusseminaarissa

KiVAKO-hankkeessa työstettävä virtuaalinen kieli- ja kulttuuritandem tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden non-formaaliin kielenoppimiseen ja kulttuuritietouden lisäämiseen. Tandem-oppiminen on vertaisparityöskentelyä, jossa opiskelijat opettavat toisilleen omaa äidinkieltään sekä oman kielialueensa kulttuuritietoutta. eTandem mahdollistaa tandem-oppimisen myös silloin, kun opiskelijapari ei asu samalla paikkakunnalla. On tarkoitus, että opiskelija voi suorittaa eTandemin kautta 1-5 opintopistettä arviointiasteikolla hyväksytty/hylätty.

eTandem –ryhmän työskentely on lähtenyt käyntiin sujuvasti. Osahankesuunnitelma on viimeistelty, pedagogisen käsikirjoituksen ensimmäinen versio on valmis, työnimellä ”Tander” kulkevan eTandem-parien löytämisen mahdollistavan sovelluksen innovatiivinen kehittämistyö on käynnissä, ja innostavien oppimistehtävien, triggereiden, luominen on täydessä vauhdissa. Ryhmässämme on hyvä tekemisen henki, ja meillä on monipuolinen tiimi kieltenopettajia tekemässä aktiivista kehittämistyötä yhdessä.

Janne: Olen myös tyytyväinen saavutuksiimme, ryhmässä viedään asioita konkreettisesti eteenpäin ja meillä on huipputyyppejä mukana! On mielenkiintoista nähdä, miten pystymme eri tehtävänannoilla ja virikkeillä tukemaan tandem-parien työskentelyä verkossa. Olen tähän asti pitänyt perinteisen tandemin suolana nimenomaan kasvokkain tapahtuvaa kohtaamista, mutta nyt olen alkanut ajatella uudella tavalla, ehkä live-kontakti ei olekaan välttämättömyys… Hankekoordinaattorit ja johtoryhmän edustaja antoivat Skype-palaverissa paljon positiivista palautetta, mikä rohkaisi jatkamaan valitulla tiellä. Jatkotyöskentelyyn meille annettiin myös haaste: Tämä on se hetki, jolloin meillä opettajilla on mahdollisuus ja pakko mennä omalle epämukavuusalueelle! Tämä on totta. Vaikka hyödynnän digitaalisia työkaluja kohtuullisesti omassa opetuksessani, epämukavuusalueella ollaan. Mitä mieltä sinä olet, Maarit? Koetko olevasi epämukavuusalueella? Mikä työskentelyssä haastaa sinua eniten?

Maarit: Koen oloni hyvin positiivisesti “epämukavaksi” eli tällainen hanketyö haastaa mielestäni pitkään opetustyötä tehneen opettajan sopivalla tavalla tarkastelemaan omaa työtä, ja tässä hankkeessa erityisesti omia verkkokursseja, hieman uusista näkökulmista. Tämän KiVAKO-hankkeen ensimmäisen lukuvuoden aikana hanketyön aakkoset ovat itselleni näyttäytyneet akselilla hämmennys – oivallus – flow. Suurin haasteeni oli alkusyksyn 2018 hämmennys-vaihe, jolloin oli vielä epäselvää, mitä oikein tulemme tekemään, mitkä ovat konkreettiset tavoitteemme ja miten työskennellen meidän on tarkoitus tavoitteet saavuttaa. Hetken aikaa vei myös se, että pääosin uusista tuttavuuksista koostunut osahankeryhmä tuli vähitellen keskenään tutuksi ja löysimme ryhmälle sopivat työskentelytavat. Näiden asioiden selkiydyttyä pääsin oivallus-vaiheeseen, jossa niin tavoitteiden kuin työskentelytapojenkin konkretian takana alkoi häämöttää aina uusia ja uusia ajatuksia ja ideoita siitä, mihin hanketyötämme vielä voisi kehittää. Nyt alkuvuoden aikana koen saavuttaneeni flow-vaiheen, jossa viemme jo jossain määrin hioutunutta ideaa yhdessä eteenpäin siten, että ytimen ympärille kertyy koko ajan uutta sisältöä. Osahankkeemme eri toimijat täydentävät myös hyvin toisiaan, ja jokainen hoitaa omia tehtäviään vastuullisesti. Mitä luulet, Janne, mikä tulee olemaan itsellesi tämän hankkeen tärkein anti?

Janne: KiVAKOn tärkeintä antia on varmasti se, että saan kehittää omaa pedagogiikkaa ja tuoda virtuaaliopetuksen elementtejä oppimisen tueksi omille opiskelijoilleni. Joudun varmasti myös menemään epämukavuusalueelle, kun kokeilen uusia työtapoja hankkeen myötä. Virtuaaliopetus antaa paljon mahdollisuuksia erilaisten oppijoiden motivoimiseen ja oppimisen monipuolistamiseen. Omassa pedagogiikassani tärkeintä on oppijan aktiivisuus ja sisäisen motivaation herätteleminen; virtuaalisovellukset ja alustat tarjoavat tähän valtavasti uusia työkaluja. Toinen tärkeä asia KIVAKOssa on ammatillisen verkoston laajeneminen, on hurjan motivoivaa tavata ihmisiä oman korkeakoulun ulkopuolelta ja oppia molemmin puolin. Olen myös todella optimistinen virtuaalitandemin luomista mahdollisuuksista korkeakoulujen opiskelijoille! Tämä on matalan kynnyksen kielten oppimista, ja tarjoamme konkreettisen väylän kielten ja kulttuurien kohtaamiselle. Oppijan sisäisen motivaation äärellä siis ollaan. Mikä sinua, Maarit, motivoi kehittämään aina uutta? Olet pitkän opettajan urasi ohella kirjoittanut lisensiaatin työn virtuaalioppimisesta ja tehnyt parikin oppikirjaa. Mikä innosti sinut mukaan tähän hankkeeseen? Miten motivoisit toisia uuden kehittämisen äärelle?

Maarit: Toki ympärillämme koko ajan muuttuva maailma ja sitä kautta se työelämä, jonne opiskelijoitamme valmennamme, suorastaan vaatii meitä opettajia kehittämään omaa työtämme jatkuvasti. Mutta toisaalta, oman työn ja sitä kautta itsensä kehittäminen pitää myös työn mielekkäänä. Ajattelenkin asian niin päin, etten suinkaan joudu oppimaan uutta, vaan saan oppia uutta. Siksi mahdollisuus osallistua KiVAKO-hankkeeseen tuntui erinomaiselta vaihtoehdolta: saan käyttää jo olemassa olevaa osaamistani hieman tavallisesta opetustyöstäni poikkeavalla tavalla, mutta pääsen myös oppimaan uusia asioita ja saan haastaa itseäni ajattelemaan ja tekemään asioita toisin kuin ennen. Samalla pääsen verkostoitumaan ja työskentelemään erittäin ammattitaitoisten kollegoiden kanssa. Tällaisessa useamman vuoden kestävässä hankkeessa kehittämistyöhön ehditään myös paneutua kunnolla, jolloin hanketyössä hankitut uudet valmiudet on helpompi jalkauttaa omaan opetustyöhön. Usein yksittäisten koulutus- ja seminaaripäivien huono puoli onkin juuri se, että niistä saa kyllä ajatuksia ja ideoita, mutta normaalissa arkityössä ei ole aina aikaa niiden viemiseen käytännön tasolle. Tätä ongelmaa ei hanketyössä ole, ja täytyy sanoa, että nyt jo melkein huolestuttaa, mistä löytyisi sitten seuraava sopiva hanke KiVAKOn päätyttyä 😊.

Janne Mertala ja Maarit Ohinen-Salvén
KiVAKO-hankkeen eTandem-ryhmä
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu