Iänikuiseen muna vai kana -kysymykseen japanin kielen opiskelussa on helppo vastaus. Kaikki alkaa kanoista, nimittäin kana-tavumerkeistä, joita on kahdenlaisia, nykykielessä 46 erilaista kummassakin merkistössä. Muun kielenopiskelun ohessa untuvikko japanin opiskelija sukeltaa ensin kanaviidakkoon. Kirjoitusmerkit muodostavatkin kielen suurimman haasteen, sillä kana-tavumerkit ovat vain alkusoittoa. Sanaston ja rakenteiden ohella opiskellaan jatkuvasti myös kiinalaisperäisiä kanji–merkkejä, joita on kymmeniä tuhansia, mutta niistä 2136 kappaletta pidetään “jokapäiväisinä” merkkeinä, jotka olisi hyvä hallita. Yhdellä merkillä on japanilais- ja kiinalaisperäinen ääntämystapa, tavallisesti useampia, jotka puolestaan tulee opiskella sanakohtaisesti erikseen ulkoa.

Miksi japanin kieli on ollut monimutkaisesta kirjoitusjärjestelmästä huolimatta tasaisen suosittua jo vuosikymmenten ajan? Yksinkertainen vastaus on kielen tietynlainen hauskuus (merkistön, rakenteen ja sanaston osalta) sekä merkkien tuottama haaste, jonka monet ottavat mielellään vastaan. Lisäksi Japanin kulttuurin ja taiteen eri muodot, perinteiset ja modernit, ovat saaneet suomalaiset kiinnostuneeksi saarivaltiosta ja sen kielestä jo pitkän aikaa.

Japanin kielen suosiosta huolimatta sitä opetetaan eri oppilaitoksissa opiskelijoiden toiveita suppeampia kokonaisuuksia, eivätkä läheskään kaikki halukkaat tavallisesti mahdu kursseille. Useissa oppilaitoksissa kieltä ei voi edes opiskella, joten tarjonta ei monessa mielessä vastaa kysyntää. Onkin hienoa ja tarpeellista, että japani on mukana KiVAKO-hankkeessa, vieläpä niin, että ensimmäisen kurssimme pilotointi osuu Suomen ja Japanin diplomaattisuhteiden 100-vuotisjuhlavuoteen! Hankkeen myötä minitiimimme toivookin, että kieli saadaan tarjolle oppilaitoksiin, joissa sitä ei ole aiemmin ollut tarjolla sekä toisaalta luodaan mahdollisuus järjestää rinnakkaisryhmiä oppilaitoksissa, jossa japania ennestään opetetaan. Verkkokurssista ei ole korvaamaan lähiopetusta, mutta se on merkittävä ja tarpeellinen monimuoto-opetuksen osio. Jos toteutuksessa opettaja voi olla läsnä verkossakin (kasvokkain), verkko-opetus on erinomainen parannus tilanteeseen, jossa tarjotaan ei-oota.

Lähtölaukaus ja yleisiä linjauksia

KiVAKO-hankkeessa aloitimme japanin osahankkeen kahden japanin kielen tuntiopettajan pienryhmänä, mutta ryhmäämme on tässä kuussa liittymässä vielä yksi kielen tuntiopettaja (Tytti Tuomi, Aalto-yliopisto). Toistaiseksi kahden hengen ryhmänä lähdimme liikkeelle vertailemalla menneitä ja yhä käynnissä olevia kursseja, käyttämiämme opetusmenetelmiä ja erityisesti verkkokokemuksia. Onneksi kävi nopeasti ilmi, että olemme samoilla linjoilla kaikesta keskeisestä.

Olemme hankkeen myötä toteuttamassa neljä kolmen opintopisteen kokonaisuutta (yhteensä 12 op), joista ensimmäinen pilotoidaan syksyllä 2019, ja toinen heti perään keväällä 2020. Kielen opiskelu kurssilla aloitetaan aivan alkeista, eli aiempaa osaamista ei vaadita. Olemme aloittaneet työskentelyn hahmottamalla sisällöt, jotka mahtuvat ja ovat tarpeen alkeissa kuhunkin kolmen opintopisteen kokonaisuuteen. Tuotamme hankkeessa kaiken materiaalin itse, myös koska japanin kielen oppikirjat ovat kalliita ja niitä on jopa vaikea saada käsiin suomalaisista kirjakaupoista (tilaukset tulee tehdä jopa puoli vuotta etukäteen).

Pyrimme hyödyntämään kaiken mahdollisen materiaalin, jota olemme jo tehneet aiemmille kursseillemme, ja käytämme myös materiaalia yleisesti käytettävissä olevilta hyväksi havaituilta sivustoilta. Turhan ja päällekkäisen työn välttämiseen kannattaa käyttää aikaa! Materiaalin perkaamisen ohella hiomme yhä pedagogisen käsikirjoituksen yksityiskohtia. Toimiva ja looginen rakenne on kurssin onnistumisen kannalta merkittävää niin opiskelijan kuin opettajankin näkökulmasta.

Pää pilvissä, jalat tukevasti pedagogiikassa

Monipuolisen ja toimivan kurssisisällön tuottamisen nimissä olemme tutustuneet erilaisiin työkaluihin, erityisesti H5P-työkalun tarjoamiin moninaisiin mahdollisuuksiin. Yritämme pyristellä eroon oppikirjojen luomasta raamista ja mahdollisuuksien mukaan kehittää innovatiivisia tapoja esitellä ja harjoituttaa kirjoitusmerkkejä, sanastoa ja kielioppirakenteita.

Kirjan sivuilta irtautuminen on joskus osoittautunut ongelmalliseksi, sillä järjestys ja tavat, jossa asiat esitellään tavallisimmin käytetyissä oppikirjoissa, kummittelevat mielessä. Yritämme kuitenkin pitää mahdollisuuksien mukaan silmät ja mielet avoinna, sillä mahdollisuudethan ovat tietyllä tavalla rajattomat. Tarkoituksena ei ole toki missään mielessä hylätä vanhoja hyviä käytänteitä, vaan haastaa menneisyydessä ongelmallisiksi koettuja osa-alueita uusin välinein.

Japanin osahankeryhmä on tavannut kasvokkain vasta kaksi kertaa, mutta sillä välin olemme pitäneet yhteyttä sähköisesti. Seuraava askel on alkaa systemaattisesti täyttää DigiCampukseen viimeisteltyä kurssia. Tällä hetkellä materiaalia on melko jäsentymättömänä Moodlen omalla hiekkalaatikollamme, mutta lähdemme pian poimimaan sieltä timantit päältä ja lisäämään uutta materiaalia, mm. erilaisia H5P-harjoituksia.

Osahankkeemme jäsenillä on jonkin verran kokemusta verkkokursseista jo ennestään. Pia Matilainen (Helsingin yliopiston kielikeskus) on ollut esim. verkkokurssiprojektissa (ItJaKiLa, mukana Helsingin yliopiston kielikeskus ja useat ammattikorkeakoulut) 2000-luvun alussa. Tuolloin oppimisalustat eivät vielä tukeneet japanin kieltä, joten verkkokurssit (kaksi kappaletta) toteutettiin salasanan takana tavallisilla verkkosivuilla. Moodle, johon KiVAKOnkin käytössä oleva DigiCampus-alusta pohjautuu, on ollut käytössä Helsingin yliopiston kielikeskuksen kursseilla siitä alkaen, kun oppimisalusta saatiin käyttöön yliopistolla.

Jussi Jussila (Centria-ammattikorkeakoulu) on pitänyt Centrialla useita monimuoto-opetuksena järjestettyjä japanin peruskursseja ja englannin verkkokursseja käyttäen mm. Optimaa ja Adobe Connectia. Kokemukset ovat osoittaneet monien etujen lisäksi myös verkko-opetuksen ja materiaalin ongelmia, joita nykyisen hankkeen tuotetussa materiaalissa on myös tarkoituksena ratkaista.

Verkkomuotoisen kielenopetuksen hyödyt ja solmukohdat

Opiskelijoiden kirjavat motiivit kielenopiskeluun on hyvä ottaa huomioon. Kulttuuri (vanha- ja nykykulttuuri), harrastukset, matkailu ja työ ovat itse kielen omaksumisen halun lisäksi joitakin tähänastisissa palautteissa mainittuja motiiveja. Erilaisiin tehtäviin on suhteellisen vaivatonta liittää jokin tietty aihealue tai pientä lisämateriaalia kevennykseksi. Jo alkeiden tervehdyksien ja fraasien opiskeluosioon voi lisätä tietoa esimerkiksi käytöstavoista, jotka ovat japanilaisessa yhteiskunnassa toimiessa keskeinen taito. Sen, mitä kielitaidossa vielä uupuu, voi korvata asianmukaisella käytöksellä.

Maantieteellisesti kaukainen maa on mahdollista tuoda lähelle opiskelijaa helposti nykyaikaisella oppimisalustalla. Ajankohtaisia uutisia ja tapahtumia sekä mielenkiintoisia artikkeleita ja videoita on vaivatonta lisätä Moodleen esimerkiksi niille valmiiksi varattuun paikkaan sopivan otsikon alle. Opiskelu on toisin sanoen näin mahdollista sitoa nykyhetkeen. Oppikirjojen sanasto on usein auttamattomasti vanhentunutta, mutta verkkomuotoisella kurssilla on mahdollisuus linkittää erilaisia ajankohtaisia ja kiinnostavia ilmiöitä kielen ja kulttuurin oppimista tukemaan.

Japanilaiset ja suomalaiset ovat jo pitkään olleet erityisen kiinnostuneita toistensa kulttuureista ja maista. Japanissa on esimerkiksi avautunut äskettäin Muumi-teemapuisto ja “Metsä”, jossa voi “kokea pohjoismaalaisen elämäntavan viehätystä”. Osa kylteistä ja opasteista on suomen kielellä.

Japanissa on myös jo pitkään ollut esimerkiksi monia suomen kielellä nimettyjä yrityksiä ja mm. taiteilijoiden merkkejä, ja suomalaisuus nähdään maassa usein kiinnostavana ja positiivisena asiana.

Kuten kaikille verkko-opetusta laatineille on tuttua, verkkomuoto mahdollistaa useita asioita. Koska tuotamme materiaalin itse, voimme luoda kokonaisuuksia täsmällisesti niin, että opiskelija omaksuu tietyn taidon, esimerkiksi esittäytymisen työpaikalla, opiskeluympäristössä tai harrastuspiirissä. Opiskelija voi halutessaan valita, minkä täsmätaidon hän tarvitsee aihepiirin sisältä. Oppijat omaksuvat asiat eri tavoin, joten kaikille pakollisten tehtävien lisäksi on mahdollisuus tarjota erilaisia tehtävätyyppejä, joista opiskelijat voivat valita itselle soveliaimmat vaihtoehdot.

Verkossa on mahdollisuus esitellä mm. erilaisia maisemia ja kulttuurikohteita opiskelua elävöittämään, kulkuvälineitä ja lipun ostoa käytännön tarpeisiin sekä käyttää vapaasti tarjolla olevia videopätkiä erilaisista kulttuuriaiheista (musiikki, teatteri, kuvataide, kalligrafia, elokuvat jne.) yleissivistävästi. Haasteeksi tässä muodostuu lähinnä rajaaminen, ettei materiaalia ole tarjolla liikaa, mikä saattaa harhauttaa opiskelijan pois olennaisesta. Toisaalta oppijaa voi ohjata eri poluille pakollisen rungon ohella ja tarjota valinnan vapautta opintoihin.

Haasteita muodostaa lisäksi se, että tähänastisten kurssiemme verkko-osiot, jopa kokonaiset verkkokurssit, ovat olleet kiinteästi sidoksissa johonkin oppikirjaan. Verkkomateriaalit ovat olleet käytännössä lisäosia lähiopetuksen ja kirjan ohella.  Olemme vertailleet eri kursseilla eri oppilaitoksissa käytettäviä oppikirjoja ja niiden sisältöä opintopisteisiin, jotta saamme aikaan sopivan ja yhdenmukaisen kokonaisuuden.

Suullinen harjoittelu on hienoinen, yksittäinen haaste verkkomuotoisilla kursseilla, mutta DigiCampus-alustan monet työkalut vaikuttavat alustavasti tarpeeksi helppokäyttöisiltä ja monipuolisilta niin, että suullisen kielitaidon omaksuminen ja harjoittelu ei oletettavasti muodostu ongelmaksi. Lisäksi mahdollisuus lähiopetukseen tai esimerkiksi reaaliaikaisiin verkkotapaamisiin tulee korjaamaan tätä mahdollista ongelmaa kursseilla.

Työsarkaa osahankeryhmässämme ei siis lähitulevaisuudessa tule puuttumaan, mutta olemme erittäin toiveikkaita sen suhteen, että saamme aikaan helppotajuisen ja hyödyllisen kokonaisuuden pilotointiin syksyksi 2019 ja ajallaan myös sitä seuraaviin jatkokursseihin.

Japanin osahankeryhmä KiVAKO-hankkeessa

Pia Matilainen
Jussi Jussila
Tytti Tuomi (huhtikuusta lähtien)

¡Hola a todos!  

Tässä blogissa käsittelemme espanjan asemaa maailmankielenä, osahankettamme ja työskentelyä KiVAKOssa, sydämentykytyksiä ja hiustenvärjäystä, sekä toipumista uuteen nousuun. Draamaa siis tarjolla pienellä pateettisuudella höystettynä näin eduskuntavaalien aikaan. 

Espanja maailmalla 

Espanja on tällä hetkellä maailman neljänneksi eniten puhuttu kieli ja noin 470 miljoonan ihmisen äidinkieli. Tuolla L1-määrällä saa universumissamme toisen sijan: enemmän löytyy vain mandariinikiinan natiivipuhujia 950 miljoonallaan.  

Tulevaisuuteen liittyen arviona on esitetty, että espanja on reilun kymmenen vuoden kuluttua maailman toiseksi puhutuin kieli, jonka suurin puhujamäärä löytyy – kenties yllättäen – Yhdysvalloista! Kyseessä on siis kieli, jonka opettamiseen ja opiskeluun kannattaa panostaa. 

Espanjan osahanke KiVAKOssa 

KiVAKOn ja digitaalisuuden myötä espanjan kielen opinnot tulevat nyt entistä laajemman opiskelijakunnan saataville. Hienoa! 

KiVAKO-hankkeen puitteissa me espanjan tiimiläiset tuotamme näillä näkymin neljä kurssia, A1-tasosta B2-tasoon.  Kävi ilmi, että kaikille tasoille on kysyntää, alkeista työelämän kieleen. Tällä hetkellä kaikissa korkeakouluissa ei ole mahdollista opiskella edes espanjan perusteita, toisissa korkeakouluissa taas tarvetta on pikemminkin ylemmän tason opinnoille esimerkiksi harjoittelua, opiskelijavaihtoa tai työntekoa espanjankielisessä maassa silmällä pitäen. Myös matkailu on monelle korkeakouluopiskelijalle kimmoke kielen opiskeluun.

Uusien, valtakunnallisesti tarjottavien espanjan nettikurssien tuottamistehtävän lisäksi KiVAKO tarjoaa hienon tilaisuuden verkostoitua muiden korkeakoulujen espanjanopettajien kanssa. On mielenkiintoista tutustua erilaisiin kurssivalikoimiin ja kollegojen opetus- ja opiskelijakokemuksiin. KiVAKON espanjan ryhmässä meitä on yhdeksän espanjan opettajaa eri paikkakunnilta ja edustamme sekä ammattikorkeakouluja että tiedekorkeakouluja. Lienee itsestään selvää, että erilaisista taustoista huolimatta meitä kaikkia yhdistää innostus espanjan kieleen ja kulttuuriin sekä näiden opettamiseen.

Hankkeen alku ei kuitenkaan ollut kovin ruusuinen. Tähän vaikutti se, että verkkokurssit tuleekin tehdä alkamaan aivan nollasta eikä B1-tasolta, kuten ensimmäisessä tapaamisessa olimme ymmärtäneet ja sopineet. Työmäärä siis kasvoi kerralla ja roimasti, mutta tekijät ei, ja siinä oli rintama murtua. Harmaita hiuksia ja rytmihäiriöitä kelmeä marraskuun linjaus aiheutti, mutta niistä olemme jotakuinkin selvinneet ryhmätuella, lääkityksellä ja värjäysaineilla. Motivaatio ja asenne ovat jälleen kohdillaan. 

Valoa kohti 

Ja sitten positiivista palautetta: oli hienoa saada DigiCampuksen Moodle-alusta käyttöön! Monille meistä se on tai oli vieras ja opittavaa on runsaasti, mutta vähitellen kurssit alkavat konkretisoitua digimaailmassa.  

Digimentoreiden koulutukset jatkuvat – kiitos avauksesta Henri Annalalle mainiosta H5P-koulutuksesta sekä pikakatsauksesta Moodleen!  

Pienryhmätapaamisissa saamme asioita eteenpäin ja tarpeen ovat myös suuremmat ryhmäneuvottelut. Hiomista riittää, mutta on hienoa työskennellä upeiden kollegoiden kanssa! 

Bloggaajat:
Virpi Castrén, Laurea
Carmen Rodellas Ryhänen, Aalto-yliopisto
Petteri Ruuska, JAMK + espanjan tiimiläiset

Italia on suosittu matkakohde suomalaisille – kuten monille muillekin, eikä varmaan tarvitse tutkia sen tarkemmin, miksi näin on. 😉 Suomesta puolestaan on viime aikoina tullut yhä viehättävämpää italialaisille matkailijoille: kauniit lumiset maisemat, luonnonrauha sekä lumoavat revontulet rakentavat eksoottisen kokonaisuuden, joka vetää puoleensa. Italian kielen perusosaamisesta on siis hyötyä ei pelkästään suomalaisille matkailijoille, vaan myös matkailu- ja ravintola-alan toimijoille, sekä esimerkiksi kaupallisesta yhteistyöstä kiinnostuneille.

Mahdollisuuksia italian kielen opiskeluun suomalaisilla korkeakouluilla on epätasaisesti, ja pahimmassa tapauksessa niitä ei ole olleenkaan. KiVAKO-hankkeen avulla voimme tehdä asialle jotakin, ja tässä me siis astumme kuvioihin: voimakaksikko Laura ja Päivi! Hanke toi yhteen nuoren italialaisen opettajan, joka on kovin innokas kokeilemaan ja oppimaan aina jotakin uutta, ja kokeneen suomalaisen kieltenopettajan, joka on täynnä energiaa, ideoita ja viisautta. Tällaisella kokoonpanolla lähdettiin syyskuussa liikkeelle suunnittelemaan italian kielen verkkokurssitarjontaa.

Suunnittelemme ja toteutamme KiVAKO:ssa ainakin viisi italian kielen kurssia CEFR:n taitotasoilla A1-A2. Verkkokurssien painopiste on asiakaspalvelutilanteissa, joihin opiskelijat voisivat kohdata vieraillessa Italiassa, mutta myös Suomessa italialaisia asiakkaita palvellessa. Kursseilla opiskelijat tutustuvat italian kielen perusrakenteisiin sekä Italian kulttuurin ja arkielämän kiinnostaviin seikkoihin. Kursseille on luvassa muun muassa interaktiivisia tehtäviä, videoita, musiikkia, ruokaohjeita, ja paljon muuta kivaa. 🙂

Kurssin rakenteeseen ja materiaaleihin liittyen meillä on ollut selkeä visio alusta asti: haluamme käyttää kurssilla runsaasti opetusvideoita, joiden avulla oppimisesta tulee mielekkäämpää ja opettajan ja opiskelijan välinen etäisyys helpottuu. Kenties haastavin ja kunniahimoisemmin osa tätä projektia on korkealaatuisten opetusvideoiden tuottaminen, joissa esitellään kurssin keskeisimpiä viestintätilanteita italian kielen natiivipuhujien avulla. Tavoitteena on saada laadukkaita kurssikokonaisuuksia, jotka saisivat opiskelijoita innostumaan italian kielen opiskeluun ja mahdollisesti jatkamaan opintoja jopa korkeampaa osaamistasoa tavoitellen.

Paljon uutta tulee tässä prosessissa vastaan, ja otamme kaikki uudet tiedot ja taidot vastaan ilomielin. KiVAKO:n avulla saamme ainutlaatuisen mahdollisuuden kehittyä opettajina ja samalla luoda osan korkeakouluopetuksen tulevaisuutta. Lisäksi hanketyöskentelystä syntyi arvokas yhteys, joka kestää varmasti vielä monta vuotta. Tästä kaikesta olemme todella kiitollisia, emmekä malta nähdä työmme lopputulosta.

Siihen on tietenkin vielä pitkä matka, joten kääritään hihat ja ryhdytään töihin – rimbocchiamoci le maniche a mettiamoci al lavoro!

Laura Senni, Lapin yliopisto
Päivi Korhonen, XAMK

KiVAKO on yhdistänyt 11 hengen ranskan opettajan ryhmän ympäri Suomea – digijunan kyytiin on hypännyt osallistujia Oulusta, Tampereelta, Joensuusta, Lappeenrannasta, Vantaalta sekä Espoosta ja Helsingistä. Matkalla ollaan!

Tätä blogia kirjoittaessamme mieleemme palautuu elävästi syyskuinen aloitusseminaarimme. Iltapäivän aikana ranskan ryhmällemme selvisi ainakin se, kuinka heikko tilanne Molièren kielellä tällä hetkellä Suomen korkeakouluopetuksessa on. Prosessin edetessä olemme myös selvittäneet itsellemme mitä digikurssien kehittäminen – siis KiVAKO – tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita. Siis, hankkeen ei ole tarkoitus korvata jo vähentynyttä ranskan ja muiden pienten kielten kontaktikursseja eikä myöskään opettajaa. Digipedagogiikka pakottaa meidät pohtimaan monia näkökulmia ja digitaidot ja -työkalut tulevatkin siksi tarpeeseen: Miten takaamme onnistuneen verkkokommunikaation, esimerkiksi suullisia tehtäviä ajatellen?

Samalla kun digijuna kulkee vaihtaen välillä suuntaa (työskentely muistuttaa joskus paljonkin oppikirjatyöskentelyä), olemme selvittäneet jo olemassa olevan materiaalin käyttömahdollisuuksia Internetin valtamerestä ja jakaneet omaa kurssimateriaaliamme yhteiseen käyttöön. Tarkoitus ei ole keksiä pyörää uudelleen vaan kehittää jo sitä mitä olemme luoneet. Hommansa siinäkin.

Haasteita on paljon, mutta jo nyt selvää, että KiVAKOn parasta antia on verkostoituminen ja yhteistyö. Alkuhaasteiden jälkeen olemme hitsautuneet yhteen ja onnistuneet luomaan opintopolun A1-tasolta B2-tasolle jakautumalla kolmeen pienryhmään.

Ryhmämme puhemiehenä toiminut David Erent (Aalto) lähti maaliskuun alussa esittelemään KiVAKO-hanketta Valenciaan Espanjaan. Inted2019-konferenssissa David kertoi ranskan ryhmän oppimispolun kehityssuunnitelmasta. Tärkeä kysymys joka Davidille esitettiin, on jo yllä mainittu: miten otatte huomioon suulliset taidot?

Ryhmämme tämänhetkinen huolenaihe on koulutuksen tarve. Jäsenet ovat jo omatoimisesti lähteneet hankkimaan lisää digitaitoja. Sari Myréen ja Seija Mikkonen suorittivat hiljattain Cavilam Alliance Françaisen järjestämän MOOC-kurssin ranskan opettajille. David puolestaan on jakanut ryhmälle syksyisen MOOC-kurssinsa antia, jonka aiheena oli mm. yhteisöllinen oppiminen verkossa. Suvi Kotkavuori (Helsingin yliopisto) on osallistunut työpaikkansa Moodle-koulutuksiin. Toivomme, että kaikki muutkin saavat tarpeelliseksi kokemansa koulutusta lähitulevaisuudessa.

Parhaillaan Seija Mikkonen (Metropolia) on Erasmus-opettajavaihdossa Brysselissä, Belgiassa (EPHEC University College École pratiques des hautes études commerciales). Vaihto-ohjelman ohella Seija valmistaa KIVAKOa varten belgialaisten opiskelijoiden kanssa videon aiheesta ’Ranskan kieli Belgiassa ja Ranskassa’. Video ilmestyy aikanaan Digicampus-alustalle. Liisi Idrissin opettajavaihto suuntautuu Cherbourgiin, jossa hänkin aikoo kerätä tallenteita A1-kursseille. Sen elokuvallisempaa paikkaa saakin hakea…bon voyage, Liisi!

Ranskaa puhutaan viidessä eri maanosassa, ja tavoitteemme onkin, että tämä kulttuurinen ja kielellinen moninaisuus näkyy verkkokursseillamme. Frankofoniasta kertovaan osuuteen haastatellaan keväällä myös kongolaistaustaista hoitotyön opiskelijaa, sillä ranskan kielellä on aivan erityinen asema Afrikan ranskankielisissä maissa – asuuhan niissä yli puolet (59 %) ranskankielisen maailman edustajista.

Lopuksi, hanke on ehtinyt poikia paljon muutakin: helmikuun alussa osa meistä pääsi maistamaan joka ranskalaiskodin herkkua nimeltä Blanquette (vatkuli…kiistelemme yhä ylevästä suomennoksestaJ) de légumes, jota meille valmisti Laurean keittiössä nuori ranskalainen tähtikokki Chloé Charles. Un grand merci, Sari Myréen, joka järjestit tapahtumalle tilat! Kun kevätlukukausi päättyy, voisimmekin taas nauttia jotain ranskalaista herkkua yhdessä, vai mitä?

David Erent, Aalto
Suvi Kotkavuori, Helsingin yliopisto

Tere päevast! Terveisiä viron osahankkeesta!

 “Työskentelen tällä hetkellä rekrytoinnin parissa rakennusalalla, joten viron kielen taidosta on varmasti paljon hyötyä työssäni tulevaisuudessa. Viron kieli on myös mielestäni mahdottoman hauskan kuuloista, joten mielelläni sitä itsekin opin. Toivottavasti kielen opiskelu on yhtä hauskaa, miltä kieli kuulostaa!!”

Kielten opiskelu vähenee ja yksipuolistuu – siksi on erityisen mukavaa lukea näitä opiskelijoiden perusteluita, miksi he ovat valinneet viron kielen alkeiskurssin. On mahtavaa, että pääsemme nyt KiVAKOssa kehittämään viron kielen tarjontaa, tutustumaan eri korkeakouluissa harvinaisemmin opetettujen kielten parissa työskenteleviin ammattilaisiin ja oppimaan uusia digipedagogisia taitoja.

Viron työryhmän jäsenten lukumäärä tuplaantui marraskuussa, eli meitä on nyt kaksi opettajaa kehittämässä viron opintotarjontaa. Löysimme alusta asti yhteisen sävelen ja työskentely on alkanut oikein mukavasti.

Työskentelemme tällä hetkellä A1-tason, eli viiden ensimmäisen opintopisteen parissa. Työskentelymme pohjana on Tiinan viiden opintopisteen laajuinen viron alkeiskurssi, joka hänellä on ollut verkkomuotoisena jo useamman vuoden ajan Laurea-ammattikorkeakoulussa. Hyödynnämme myös Elisabetin omille viron kursseilleen tekemiä materiaaleja.

Meillä on paljon hienoja ideoita, mutta haasteena on niiden toteuttaminen. Resurssit ovat rajalliset ja myöskään tietoteknisesti kaikki ei ole mahdollista. Onneksi pääsemme nyt työstämään materiaalia suoraan DigiCampukseen. Erityisen iloisia olemme H5P-työkalusta ja sen monista mahdollisuuksista. 

Työskentelymme jatkuu nyt materiaalin tuottamisella ja ensi syksynä olisi tarkoitus pilotoida tason A1 (5op) viron kurssi sekä tasolta A2 myös vähintään kolme opintopistettä. On kivaa olla KiVAKOssa mukana! Nägemiseni!

Tiina Majuri, Laurea-ammattikorkeakoulu
Elisabet Rappu, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

KiVAKO-hankkeen työseminaari hankkeeseen osallistuville järjestetään perjantaina 15.3.2019 klo 9.30-16 Haaga-Helian Pasilan kampuksella, Ratapihantie 13.

KiVAKO-hankkeessa työstettävä virtuaalinen kieli- ja kulttuuritandem tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden non-formaaliin kielenoppimiseen ja kulttuuritietouden lisäämiseen. Tandem-oppiminen on vertaisparityöskentelyä, jossa opiskelijat opettavat toisilleen omaa äidinkieltään sekä oman kielialueensa kulttuuritietoutta. eTandem mahdollistaa tandem-oppimisen myös silloin, kun opiskelijapari ei asu samalla paikkakunnalla. On tarkoitus, että opiskelija voi suorittaa eTandemin kautta 1-5 opintopistettä arviointiasteikolla hyväksytty/hylätty.

eTandem –ryhmän työskentely on lähtenyt käyntiin sujuvasti. Osahankesuunnitelma on viimeistelty, pedagogisen käsikirjoituksen ensimmäinen versio on valmis, työnimellä ”Tander” kulkevan eTandem-parien löytämisen mahdollistavan sovelluksen innovatiivinen kehittämistyö on käynnissä, ja innostavien oppimistehtävien, triggereiden, luominen on täydessä vauhdissa. Ryhmässämme on hyvä tekemisen henki, ja meillä on monipuolinen tiimi kieltenopettajia tekemässä aktiivista kehittämistyötä yhdessä.

Janne: Olen myös tyytyväinen saavutuksiimme, ryhmässä viedään asioita konkreettisesti eteenpäin ja meillä on huipputyyppejä mukana! On mielenkiintoista nähdä, miten pystymme eri tehtävänannoilla ja virikkeillä tukemaan tandem-parien työskentelyä verkossa. Olen tähän asti pitänyt perinteisen tandemin suolana nimenomaan kasvokkain tapahtuvaa kohtaamista, mutta nyt olen alkanut ajatella uudella tavalla, ehkä live-kontakti ei olekaan välttämättömyys… Hankekoordinaattorit ja johtoryhmän edustaja antoivat Skype-palaverissa paljon positiivista palautetta, mikä rohkaisi jatkamaan valitulla tiellä. Jatkotyöskentelyyn meille annettiin myös haaste: Tämä on se hetki, jolloin meillä opettajilla on mahdollisuus ja pakko mennä omalle epämukavuusalueelle! Tämä on totta. Vaikka hyödynnän digitaalisia työkaluja kohtuullisesti omassa opetuksessani, epämukavuusalueella ollaan. Mitä mieltä sinä olet, Maarit? Koetko olevasi epämukavuusalueella? Mikä työskentelyssä haastaa sinua eniten?

Maarit: Koen oloni hyvin positiivisesti “epämukavaksi” eli tällainen hanketyö haastaa mielestäni pitkään opetustyötä tehneen opettajan sopivalla tavalla tarkastelemaan omaa työtä, ja tässä hankkeessa erityisesti omia verkkokursseja, hieman uusista näkökulmista. Tämän KiVAKO-hankkeen ensimmäisen lukuvuoden aikana hanketyön aakkoset ovat itselleni näyttäytyneet akselilla hämmennys – oivallus – flow. Suurin haasteeni oli alkusyksyn 2018 hämmennys-vaihe, jolloin oli vielä epäselvää, mitä oikein tulemme tekemään, mitkä ovat konkreettiset tavoitteemme ja miten työskennellen meidän on tarkoitus tavoitteet saavuttaa. Hetken aikaa vei myös se, että pääosin uusista tuttavuuksista koostunut osahankeryhmä tuli vähitellen keskenään tutuksi ja löysimme ryhmälle sopivat työskentelytavat. Näiden asioiden selkiydyttyä pääsin oivallus-vaiheeseen, jossa niin tavoitteiden kuin työskentelytapojenkin konkretian takana alkoi häämöttää aina uusia ja uusia ajatuksia ja ideoita siitä, mihin hanketyötämme vielä voisi kehittää. Nyt alkuvuoden aikana koen saavuttaneeni flow-vaiheen, jossa viemme jo jossain määrin hioutunutta ideaa yhdessä eteenpäin siten, että ytimen ympärille kertyy koko ajan uutta sisältöä. Osahankkeemme eri toimijat täydentävät myös hyvin toisiaan, ja jokainen hoitaa omia tehtäviään vastuullisesti. Mitä luulet, Janne, mikä tulee olemaan itsellesi tämän hankkeen tärkein anti?

Janne: KiVAKOn tärkeintä antia on varmasti se, että saan kehittää omaa pedagogiikkaa ja tuoda virtuaaliopetuksen elementtejä oppimisen tueksi omille opiskelijoilleni. Joudun varmasti myös menemään epämukavuusalueelle, kun kokeilen uusia työtapoja hankkeen myötä. Virtuaaliopetus antaa paljon mahdollisuuksia erilaisten oppijoiden motivoimiseen ja oppimisen monipuolistamiseen. Omassa pedagogiikassani tärkeintä on oppijan aktiivisuus ja sisäisen motivaation herätteleminen; virtuaalisovellukset ja alustat tarjoavat tähän valtavasti uusia työkaluja. Toinen tärkeä asia KIVAKOssa on ammatillisen verkoston laajeneminen, on hurjan motivoivaa tavata ihmisiä oman korkeakoulun ulkopuolelta ja oppia molemmin puolin. Olen myös todella optimistinen virtuaalitandemin luomista mahdollisuuksista korkeakoulujen opiskelijoille! Tämä on matalan kynnyksen kielten oppimista, ja tarjoamme konkreettisen väylän kielten ja kulttuurien kohtaamiselle. Oppijan sisäisen motivaation äärellä siis ollaan. Mikä sinua, Maarit, motivoi kehittämään aina uutta? Olet pitkän opettajan urasi ohella kirjoittanut lisensiaatin työn virtuaalioppimisesta ja tehnyt parikin oppikirjaa. Mikä innosti sinut mukaan tähän hankkeeseen? Miten motivoisit toisia uuden kehittämisen äärelle?

Maarit: Toki ympärillämme koko ajan muuttuva maailma ja sitä kautta se työelämä, jonne opiskelijoitamme valmennamme, suorastaan vaatii meitä opettajia kehittämään omaa työtämme jatkuvasti. Mutta toisaalta, oman työn ja sitä kautta itsensä kehittäminen pitää myös työn mielekkäänä. Ajattelenkin asian niin päin, etten suinkaan joudu oppimaan uutta, vaan saan oppia uutta. Siksi mahdollisuus osallistua KiVAKO-hankkeeseen tuntui erinomaiselta vaihtoehdolta: saan käyttää jo olemassa olevaa osaamistani hieman tavallisesta opetustyöstäni poikkeavalla tavalla, mutta pääsen myös oppimaan uusia asioita ja saan haastaa itseäni ajattelemaan ja tekemään asioita toisin kuin ennen. Samalla pääsen verkostoitumaan ja työskentelemään erittäin ammattitaitoisten kollegoiden kanssa. Tällaisessa useamman vuoden kestävässä hankkeessa kehittämistyöhön ehditään myös paneutua kunnolla, jolloin hanketyössä hankitut uudet valmiudet on helpompi jalkauttaa omaan opetustyöhön. Usein yksittäisten koulutus- ja seminaaripäivien huono puoli onkin juuri se, että niistä saa kyllä ajatuksia ja ideoita, mutta normaalissa arkityössä ei ole aina aikaa niiden viemiseen käytännön tasolle. Tätä ongelmaa ei hanketyössä ole, ja täytyy sanoa, että nyt jo melkein huolestuttaa, mistä löytyisi sitten seuraava sopiva hanke KiVAKOn päätyttyä 😊.

Janne Mertala ja Maarit Ohinen-Salvén
KiVAKO-hankkeen eTandem-ryhmä
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Kivako-hanke on tuonut yli 20 ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen saksan opettajaa yhteen laatimaan saksan opintokokonaisuutta tasoille A1-B2. Hanke on meille saksan opettajille ainutlaatuinen tilaisuus kokoontua jakamaan käsityksiämme ja ideoitamme opettamastamme aineesta.

KiVAKOn aloitusseminaarin jälkeen kokoonnuimme vielä ennen joululomia kaksipäiväiseen työpajaan Tampereen ammattikorkeakoululle (TAMK). Paikalle pääsi noin 10 opettajaa. Johdatuksena ammatilliseen kielenkäyttöön meille piti esityksen Bierdoktor-firman yrittäjä Elina Kiiskinen, jonka yritys tuo pienpanimo-oluita Saksasta Suomeen.

Ensimmäisen työpajapäivän aikana laadimme osahankesuunnitelmaa ja suunnittelimme alustavaa pedagogista käsikirjoitusta. Päätimme, että moduuleihin sisältyy sekä yksilötehtäviä että paritehtäviä oman nimetyn parin kanssa sekä mahdollisia ryhmätehtäviä tarpeen mukaan. Ajatuksena oli, että opiskelija on aktiivinen ja tutustuu aiheeseen ensin itsenäisesti ja jatkaa tämän jälkeen asian käsittelyä esim. suullisesti yhdessä parinsa kanssa flipped learning -tyyppisesti.

Päivän päätteeksi TAMKin Henri Annala kävi pitämässä meille johdannon verkkokurssin suunnitteluun. Henrin esityksen jälkeen oli helpotus havaita, että olimme päivän aikana pureskelleet oikeita asioita, esimerkiksi synkronisia (AC- ja Skype-tapaamiset, chat-keskustelut ja yhteisluonnostelu Flingassa) ja asynkronisia vuorovaikutustilanteita (nauhoitukset, sähköpostiviestit, Moodlen-keskustelualusta, yhteiskirjoittaminen Google Docsissa) verkossa.

Henrin antamat käytännöt vinkit olivat kiteytettynä seuraavat:
• Selkeä ja yksiselitteinen tehtävänanto sisältää tehtävän kuvauksen, tavoitteen, tiedostomuodot, palautuspäivämäärän, arvion opiskelijan ajankäytöstä sekä tekniset ohjeistuksen esim. ohjevideona (Screencast-o-matic) tai kuvakaappauksina.
• Monipuolisella verkkokurssilla on sekä synkronisia että asynkronisia elementtejä, yhdessä ja yksin tekemistä sekä erityyppisiä tuotoksia (audio, video, teksti, kuva).
• Opiskelija saa palautetta opettajalta, vertaisiltaan ja itseltään.
• Verkkokurssin tulisi olla persoonallinen, henkilökohtainen ja myös visuaalisesti inspiroiva. Mm. näistä syistä esim. opettajan tulisi näkyä ja kuulua omalla äänellään.
• Opiskelijoille tulisi jättää vapautta ja vastuuta valita käytettäviä työkaluja.

Tutustuaksemme toisiimme kokoonnuimme illalliselle Gastropub Tuulensuuhun, jossa oli mahdollisuus maistella Bierdoktorin maahantuomia oluita. Työpajatyöskentely jatkui seuraavana päivänä Scandic hotellin kabinetissa. Väki vähän vaihtui, mutta se ei haitannut työskentelyä. Päivä oli tehokas ja antoisa: saimme hahmoteltua kaikki neljä tasoa (A1, A2, B1, B2) horisontaalisesti sekä läpileikkaavat teemat moduuleittain.

Jokaisen tason yksittäiset moduulit linkittyvät siis teemallisesti toisiinsa ja muodostavat yhtenäisen jatkumon tasolta A1 tasolle B2. Esim. Moduulissa 1 opiskelija harjoittelee tasoilla A1 ja A2 kertomaan, mm. missä ja mitä hän opiskelee, miten hän aikoo suuntautua ja milloin valmistua. Tasolla B1 hän syventyy harjoitteluun sekä mahdolliseen opiskelijavaihtoon ja tasolla B2 hän valmistautuu opiskelemaan saksankielisessä korkeakoulussa. Mikäli opiskelija aloittaa A1 tasolta heti ensimmäisenä lukukautenaan, myötäilevät nämä neljä moduulia kohtuullisen hyvin myös hänen opintojensa todellista etenemistä perusopintovaiheesta aina harjoitteluun ja opiskelijavaihtoon saakka.

Koska ensimmäinen saksa-työpaja koettiin niin antoisaksi, pidimme tammikuussa työapajan niin ikään TAMKissa. Paikalla oli 18 opettajaa ja muutamia Skypen välityksellä. Vaikka Skype-yhteydet hyvin toimivatkin, olemme kokeneet hyödylliseksi istuutua saman pöydän ääreen tutustumaan toisiimme. Saksan opettajien ryhmässä on havaittavissa hyvin laaja-alaista osaamista. Löysimme keskuudestamme jopa kaksi digipedamentoria sekä useimpia opettajia, joilla on jonkinasteista kokemusta virtuaaliopettamisesta.   

Toisessa tapaamisessamme 25.1.2019 Tampereella agendalla oli osahankesuunnitelman päivitys tasoryhmittäin. Lisäksi työstimme pedagogisia käsikirjoituksia ja järjestäydyimme moduuleittain. Lisäksi keskustelimme pilotointiajankohdista, EAMKin laatukriteereistä, työnjaosta, opettajan kurssikohtaisesta työmäärästä sekä webinaarien merkitystä. Opiskelijan lähtötason testaamiseksi päätimme kartoittaa jo olemassa olevia testejä. 

Jatkotoimenpiteet

Sovimme, että annamme B1-tasolta eteenpäin tehtävänannot ja muut ohjeistukset ainoastaan saksaksi ja että pilotointivaiheessa suuntaamme opintotarjonnan pääasiassa suomenkielisille opiskelijoille. Muilla kielillä päätimme laatia ohjeet pilotointivaiheen jälkeen, mikäli resurssit riittävät siihen. 

Osaamistavoitteiden osalta etenemme teemojen kautta. Teemoista johdattelemme konkreettisempia kielenkäyttötilanteita ja niitä tukevia kielioppiharjoituksia.  

Pedagogista käsikirjoitusta työstäessämme pohdimme mm. geneerisiä kompetensseja. Millaisiin tilanteisiin meidän tulisi opiskelijoita valmentaa? Tämä riippuu alasta, ja siksi tehtäviä pitää eriyttää tarvittaessa alakohtaisesti. Lisäksi pitää miettiä, mitkä tehtävät ovat pakollisia ja mitkä vapaavalintaisia, ennakkotehtäviä unohtamatta. Myös opiskelijan työnmäärän pitää vastata annettuja opintopisteitä. Miten siis todennamme tehdyn työn?  

Edellä oleviin ja moniin muihin kysymyksiin löydämme aktiivisessa ryhmässämme varmasti vastaukset projektin edetessä. Tästä on hyvä jatkaa, kun pidämme mielessämme Henry Fordin lausahduksen: 

Zusammenkommen ist ein Beginn,
zusammenbleiben ist ein Fortschritt,
zusammenarbeiten ist ein Erfolg.

Coming together is a beginning,
keeping together is progress
working together is success.

Riia Heiska, Haaga-Helia
Minna Lehtola, Arcada
Heli Simon, SeAMK

”2025 Suomi on aktiivinen kansainvälisen yhteisön jäsen, jonka vahvuus on kielellinen ja kulttuurinen moninaisuus. Kielitaidon kehittämiseen panostetaan ja kieliä käytetään rohkeasti rinnakkain; jokainen työikäinen osaa kotimaisten kielten lisäksi englantia, lisäksi useimmat osaavat myös yhtä tai useampaa muuta kieltä.”
(https://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/selvitys-suomen-kielivarannon-tilasta-ja-kehittamistarpeista-julkaistu; korostus lisätty)

Tätä kirjoitettaessa syksyn yo-kokeiden tulokset on julkaistu. Korkeakouluihin ja muihin jatko-opintoihin siirtyvien ylioppilaiden kielitaito on merkittävä osa suomalaisten tulevaisuuden kielivarantoa.

Miltä kielivarannon tilanne ylioppilastutkintojen valossa näyttää? Suhteuttamalla 2018 tutkintoon ilmoittautuneiden määrän lähivuosien keskivertoon uusien ylioppilaiden määrään erottuu netto-onnistuja selvästi: englannin jonkin oppimäärän kirjoittaa vuosittain n. 125% uusien ylioppilaiden määrästä. Toisten kotimaisten kieltenkin suhdeluku on yhteensä mukiinmenevät n. 60%.

Miltä ministeriön visio näyttää muiden kielten osalta? Kuinka moni lukion päättävä on yleissivistävässä koulussa opiskellut muita kieliä pitkäjänteisellä yo-tutkintotavoitteella? Saksan jonkin oppimäärän kirjoittajia: 6,6%. Ranskan: 4,1%. Venäjän: 3,5%. Espanjan: 3,2%. Italian, portugalin ja latinan yhteensä: 0,5%.

VäHÄKÖ on KiVAKO? Ei, jos ministeriön visiota tosimielellä tavoitellaan. Yo-tutkintojen kehityssuunta osoittaa, että vastuu suomen kielivarannosta varsinkin muiden kuin englannin ja kotimaisten kielten osalta on entistä enemmän yleissivistävän koulun jälkeisellä koulutuksella.

Opetus- ja kulttuuriministeriön kärkihankerahoittaman KiVAKO-hankkeen tavoitteena onkin rakentaa korkeakoulujen vieraiden kielten opintopolkutarjontaa yhdistelemällä ja uutta kehittämällä, sekä valtakunnallisena että alueellisena yhteistyönä. Tarjonnasta tulee virtuaalinen, mahdollisimman monen korkeakoululaisen saatavilla oleva. Hanke varmistaa näin osaltaan kielivarantomme säilymistä ja kehittymistä.

Hyvä englannin taito on useimmissa korkeakoulutettujen työtehtävissä välttämätön. Molempien kotimaisten kielten taito on korkeakoulututkinnon suorittaneille kaksikielisessä maassa perusedellytys. Näitä tosiseikkoja ei käy kieltäminen.

Pelkkä englanti ja kotimaiset kielet eivät kuitenkaan riitä. Yhteiskunnastamme on löydyttävä globalisoituvan työelämän tarpeita vastaava kielivaranto–riittävä määrä muidenkin kielten taitoa ja kulttuurien tuntemusta, edistyneelläkin tasolla. Käytännön viestintä työn arjessa on usein monikielistä. Tällä hetkellä muiden vieraiden kielten opiskelu kuitenkin vaikuttaa vähenevän opintojen edetessä, ja kansallinen kielivaranto supistuu. Korkeakoulujen kielivalikoimat ovat myös laajuudeltaan ja syvyydeltään kovin erilaisia, mikä lisää eriarvoisuutta.

Digitalisuus tuo uusia mahdollisuuksia ja tapoja oppia kieliä. Moderni kielitaito sisältää myös kyvyn käyttää alati kehittyviä viestinnän välineitä. Verkossa tapahtuva oppiminen häivyttää aikaan ja paikkaan liittyviä rajoituksia, mutta myös kasvokkain oppimiseen on tarjottava entistä monipuolisempia ratkaisuja. Ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden integroimisella ja monikielistä oppimista kehittämällä voidaan rikastuttaa kielten ja kulttuurin omaksumista.

KiVAKO-hankkeen (2018-2020) valtakunnallinen vieraiden kielten virtuaalinen oppimistarjonta tukee kansallisen kielivarannon kehittymistä digipedagogisella lähestymistavalla. Tarjonnan rakentaa korkeakoulurajat ylittävä opettajien kehittäjäverkosto. Opintotarjonta toteutuu hankkeessa kehitettävän rotaatiomallin mukaisesti. Tarjonnan oppimispolut myös hyödyntävät ja kehittävät ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden kielivarantoa. Osaamista tunnistamalla ja tunnustamalla dokumentoidaan aiemmin hankittua kielitaitoa ja ohjataan oppimaan lisää.

Käytännön työ oppimistarjonnan parissa käynnistyi syyskuussa 2018 tarjontaa suunnittelevien ja rakentavien ryhmien aloittaessa työnsä. Oppimistarjontaa pilotoidaan lukuvuonna 2019-2020.

Määräaikaisten hankkeiden anti toisinaan valitettavasti tyrehtyy pian loppumuodollisuuksien jälkeen. KiVAKO tavoittelee oppimistarjontaa, joka elää ja kehittyy hankekauden jälkeenkin. Tähän tähdätään hankkeen osana laadittavalla tarjonnan rotaatiomallilla. Hankkeen tuotokset myös CC-lisensoidaan avoimeen ei-kaupalliseen käyttöön.

Oppilaitosmaailmassa erot oppimisalustojen välillä voivat haastaa yhteistyömahdollisuuksia. KiVAKOssa haasteeseen vastataan hyödyntämällä kärkihankerahoitusta saaneen DigiCampuksen oppimisalustaa, jota voivat käyttää kaikkien suomalaisten korkeakoulujen opiskelijat.

Kuten hankkeissa aina, avoimia kysymyksiä on prosessin alkupuolella paljon. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Hankkeessamme on mukana toista sataa rautaista ammattilaista. Näkemystä ja kokemusta siis riittää. Jo käytännön työn alku on osoittanut, että yhdessä tekemisessä on voimaa: suunnitteilla on puolentoista sataa opintopistettä virtuaalista oppimistarjontaa 11 eri kielessä sekä monikielisessä eTandem-oppimisessa.

KiVAKO? Ehdottomasti!

Pasi Puranen, KiVAKO-hankkeen koordinaattori, Aalto-yliopisto
Teppo Varttala, KiVAKO-hankkeen koordinaattori, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

KiVAKO-hankkeen työseminaari hankkeeseen osallistuville järjestetään perjantaina 23.11.2018 klo 9.30-16 Haaga-Helian Pasilan kampuksella, Ratapihantie 13.